Keräily harrastuksena: mitä kerätä ja miten aloittaa

Mitä suomalaiset keräävät

Suomenkielinen Wikipedia luettelee keräilyn kohteiksi muun muassa nämä:

Kohteen voi valita myös käytännön syistä: postimerkit mahtuvat pieneen kansioon, levyt ja lelut tarvitsevat hyllyn. Lista jatkuu loputtomiin: antiikki, autot, geokätköt, hyönteiset, taide, nimikirjoitukset ja tulitikkuetiketit.

Miksi keräily koukuttaa

Taidehistorioitsija ja esinetutkija Katja Weiland-Särmälä kuvaa Taloustaidon kirjoituksessaan keräilyä aikamatkana esineiden maailmaan: kun keräät, opit esineestä, sen tekijästä ja aikakaudesta, jolta se on peräisin (Taloustaito, 8.2.2022). Keräily on tutkimusmatka, ja se tuo usein mukanaan muistoja ja nostalgiaa.

Sen lisäksi keräilyssä on kolme asiaa, jotka toimivat lähes kaikille:

1. Puuttuva pala. Kun sarjasta puuttuu enää yksi, sen etsiminen on hauskinta.
2. Löytämisen ilo. Kirpputorin laatikosta, huutokaupasta tai pakkauksesta voi tulla mitä tahansa.
3. Yhteisö. Keräilijät vaihtavat tuplia, neuvovat toisiaan ja luovat omia arvoasteikkojaan.

Näin valitset teeman

Hyvä teema on tarpeeksi kapea, että tiedät, mitä etsit, ja tarpeeksi laaja, että löydettävää riittää. Weiland-Särmälän vinkit design-keräilijöille sopivat muuhunkin:

• Rajaa. Yksi suunnittelija, aikakausi, paikkakunta tai tuotetyyppi pitää tiedon määrän hallinnassa.
• Valitse jotain, mitä muut eivät kerää. Suosittu kohde kallistuu nopeasti.
• Osta tuplia. Keräilijät vaihtavat keskenään, ja tupla on hyvä vaihtoraha.
• Opiskele ja kysy. Lue kohteestasi, ja kerro etsimästäsi esineestä tutulle huutokaupan asiantuntijalle tai kauppiaalle, niin hän voi pitää sitä silmällä.

Sarja vai teema?

Keräilijöitä on karkeasti kahta lajia. Sarjankeräilijä haluaa jonkin valmiin kokonaisuuden täydeksi: kaikki tietyn vuoden postimerkit, kaikki kauden jääkiekkokortit tai yhden astiaston kaikki osat. Hän tietää koko ajan, mitä puuttuu, ja viimeinen pala tuntuu voitolta.

Teemankeräilijä taas päättää itse, mikä kuuluu kokoelmaan. Hän voi kerätä kaikkea, missä on majakka, tai esineitä yhdeltä paikkakunnalta. Kokoelma ei koskaan valmistu, mutta se ei haittaa, koska ilo on etsimisessä ja oman linjan vetämisessä.

Kumpikin tapa toimii. Jos pidät listoista ja ruksaamisesta, valitse sarja. Jos pidät tarinoista ja yllätyksistä, valitse teema. Moni aloittaa sarjasta ja huomaa vuosien päästä keräävänsä sen sivussa jotain aivan muuta.

Paljonko keräily maksaa

Keräilyn voi aloittaa ilmaiseksi tai sijoittaa siihen tuhansia euroja. Kannattaa päättää budjetti etukäteen, koska harvinaisuus ja kysyntä nostavat hintoja nopeasti.

Keräilyä ei kannata ajatella sijoituksena. Weiland-Särmälän mukaan hinnat seuraavat muoteja: aikanaan suosittu Finelin emalikeittiöastia menetti hypensä, ja moni 1990-luvun jääkiekkokortti on menettänyt suurimman osan arvostaan. Kerää siis sitä, mistä pidät, ei sitä, minkä arvelet kallistuvan. Osta mieluummin harvemmin ja parempaa: yksi hyväkuntoinen esine ilahduttaa pidempään kuin kymmenen huonoa.

Keräily ilman tavarakasoja

Kaikilla ei ole tilaa hyllymetreille. Onneksi kerätä voi myös ilman esineitä:

• Havainnot. Lintubongarit keräävät lajeja, ja sama toimii kasveille, perhosille tai vaikka käydyille kunnille.
• Valokuvat. Kuvaa ovia, siltoja tai vanhoja kylttejä. Kokoelma mahtuu puhelimeen.
• Paikat. Geokätköt, kansallispuistot ja majakat ovat kokoelma siinä missä postimerkit.
• Digitaaliset kortit. Puhelinpeleissä kerätään kortteja ilman pahvia. Pokémon TCG Pocket on tunnetuin esimerkki, ja keräilykorttipelien vertailun löydät jutusta keräilykorttipeli netissä.

Wikipedia kokoelmana

Wiki67 on keräilypeli, jossa jokainen kortti on oikea Wikipedian artikkeli. Peli on osoitteessa wiki67.com, ja se käyttää englanninkielistä Wikipediaa ja puhuu englantia. Pakasta voi tulla järvi, laulaja, laiva, eläinlaji tai pikkukaupunki. Kortin harvinaisuus tulee siitä, kuinka paljon artikkelia luetaan, joten harvinaisuuden päättävät lukijat, eivät valmistaja.

Keräilijän näkökulmasta Wiki67:ssä on tuttuja asioita:

• Teema-albumit. Kokoa albumi vaikkapa Suomen majakoista, Formula 1 -kuljettajista tai kuuluisista laivoista. Sama kortti voi olla useassa albumissa.
• Tuplat ja vaihto. Samasta artikkelista voi omistaa monta kopiota, ja kortteja voi vaihtaa muiden pelaajien kanssa.
• Toivelista. Merkitse puuttuva kortti, niin saat viestin, kun joku laittaa sen myyntiin.
• Ei tilaongelmaa. Kaikki on puhelimessa tai selaimessa.

Ilmaisia pakkoja tulee 10 minuutin välein, joten pelaaminen ei maksa mitään. Kortit ja kolikot pysyvät pelissä, eikä niitä voi muuttaa rahaksi, joten Wiki67 ei ole sijoituskohde, vaan puhdasta keräilyä. Vinkit vahvan kokoelman rakentamiseen löydät jutusta Wiki67 vinkit. Jos Wikipedia kiinnostaa muutenkin, Wikipedia-pelit esittelee kymmenen muuta tapaa leikkiä sillä.

Mistä aloittaa

1. Katso, mitä sinulla jo on. Moni kokoelma alkaa yhdestä esineestä, joka löytyy laatikon pohjalta.
2. Päätä teema ja raja. Kirjoita ylös, mitä keräät ja mitä et.
3. Päätä budjetti. Kuukausisumma pitää harrastuksen hauskana.
4. Etsi muut. Keräilijäyhdistykset, kuten Suomen Numismaattinen Yhdistys, ja verkon keskustelupalstat auttavat alkuun.
5. Pidä listaa. Luettelo kokoelmasta kertoo, mitä puuttuu, ja estää ostamasta samaa kahdesti, ellei tuplaa ole tarkoitus vaihtaa.
6. Huolehdi kokoelmasta. Postimerkit ja kortit säilyvät parhaiten taskuissa tai kansioissa, poissa auringonvalosta ja kosteudesta. Digitaalinen kokoelma ei haalistu, mutta senkin kannattaa järjestää teemoiksi, niin sitä on helpompi näyttää muille.

Wiki67 on itsenäinen peli: sitä ei ole tehnyt Wikipedia eikä Wikimedia Foundation, eikä se ole niihin sidoksissa.